Aamulla Väinö keitti itselleen puuroa. Hän kaatoi se lautaselle jäähtymään ja otti esiin piparimuotit, kaulimen ja taikinan. Väinö maistoi pienen nokareen taikinaa. Se maistui hyvälle, tosi hyvälle. Väinö maistoi taikinaa toisenkin nokareen. Ja sitten vähän isomman nokareen.

Välillä Väinö leipoi muutaman piparkakun ja maistoi sitten taas taikinaa. Hän leipoi, maistoi taikinaa ja paistoi piparkakkuja. Kun kaikki piparit oli valmiita, katseli Väinö ihmeissään lopputulosta.
- Minua on höynäytetty. Ohjeen mukaan taikinasta piti tulla 60 valmista piparia, mutta tässä on vain tusina, Väinö harmitteli.

Sitten hän huomasi pöydällä täyden puurolautasen. Väinö oli leiponut pipareita niin tohkeissaan, ettei hän ollut muistanut syödä aamupalaa lainkaan. Mutta ei hänellä silti ollut yhtään nälkä. Kummallista. Mistähän se mahtoi johtua?