- Jahans. Tänään on talvipäivän seisaus ja nyt on siis vuoden pimein päivä. Tästä lähtien valon määrä alkaa taas vähin erin lisääntyä. Taidankin viettää tänään hämärän hyssyä, päätti Väinö.

Väinö söi tukevan aamupalan. Sitten hän otti esiin lukemattoman kirjan, istui pöydän ääreen ja alkoi lukea. Kirja oli jännittävä dekkari, jossa poliisi yritti saada rikollisia satimeen, mutta ovelat roistot oli jatkuvasti askeleen edellä. Kirja oli niin jännittävä, että Väinöä vähän pelotti. Hän laittoi silmät kiinni, mutta silloin hän ei nähnyt mitään eikä pystynyt lukemaan. Silmät oli pakko avata. Väinö jatkoi kirjan lukemista. Hän pyyhki hikeä otsaltaan ja pureskeli kynsiään. Kun kynnet loppui, haki Väinö kaapista karkkipussin ja jäysti karkkeja. Viimein tarina sai onnellisen lopun, roistot jäi nalkkiin ja poliisi sai kiitosta työstään. Väinö laittoi kirjan pois ja huomasi jotain kummaa. Lattialla oli nenäliinoja ja karkkipapereita.
- Hyvä tavaton. Joku on heitellyt roskia lattialle. Kuka tommoista tekee, ihmetteli Väinö.

 Ja sopi sitä ihmetelläkin. Kuka heittelee roskia maahan ja miksi, kun roskikset on keksitty jo aikaa sitten.