Väinön täti, Hilja, oli syksyllä muuttanut asumaan kerrostaloon. Väinö päätti soittaa Hilja-tädille ja kysyä, mitä hänelle kuuluu.

- Hei, Väinö! Mukava kuulla ääntäsi! Ja kiitos sinulle vielä kerran, kun autoit minua syksyllä muuttotouhuissa. Olen kotiutunut tänne uuteen kotiini oikein hyvin. Tämä on niin valoisa ja mukava asunto ja parasta täällä on tuo lasitettu parveke. Siellä minä istuskelin syksyllä lämpimällä ilmalla ja ihailin maisemia. Ja kuvittele! Täällä on ruokakauppa ihan kiven heiton päässä. Minä hankin itselleni sellaisen kauppakassin, jossa on pyörät alla. Kauppias nauroi makeasti, kun sanoin, että tulin oikein peräkärryn kanssa ostoksille. Vaikka pieniähän ne minun ostokseni on. Ei yhden hengen huushollissa kovin paljon ruokaa kulu. Vallankin kun käyn naapurin rouvan kanssa usein syömässä tuossa viereisessä talossa. Siinä on sellainen mukava ruokapaikka. Se rouva asuu tuossa yläkerrassa, oikein herttainen vanha rouva. Hän kutsuu minut usein kahville luokseen. Hän on ihan mahdoton suupaltti. Häneltä ei meinaa suunvuoroa saada. Kyllä oli hiljaista viime kuussa, kun se rouva oli kaksi viikkoa matkoilla. Minä hoidin rouvan kukkia sillä aikaa. Hänellä on tosi paljon viherkasveja. Näkisitpä sen huushollin, se on kuin viidakko! Pelkäsin, että osa kukista kuolee minun hoivissani, mutta se rouva vain huitaisi kädellään ja sanoi ”So what, kyllä täällä noita rehuja riittää”. Hänellä on sellainen rempseä puhetyyli. Ei, mutta minullahan on puuro hautumassa hellalla. Minun pitää mennä sekoittamaan sitä, ettei se pala pohjaan. Mutta oli mukava kun soitit, oli mukava kuulla sinun kuulumisiasi. Tule käymään täällä joskus, niin saadaan jutella oikein kunnolla. Kerro terveisiä kaikille tutuille. Hyvää vointia sinulle ja oikein hyvää joulun aikaa. Hei, hei ja kuulemiin, sanoi Hilja-täti ja sulki puhelimen.

Yhtäkkiä oli ihan hiljaista.

- Kylläpä tädillä oli melkoinen puheripuli, tuumasi Väinö.
Väinö ei ehtinyt sanoa Hilja-tädille mitään, mutta tädillä tuntui olevan elämä reilassa ja se oli hyvä asia.