Kummipojalla on nyt tuliterä rooli, hän on pienen poikavauvan isä. Se on mukavaa. Virkkasin vauvalle vaunuihin pienen peiton Novitan Niitty langasta tuohen värisenä. Väleihin virkkasin valkoiset raidat Baby wool langalla. Hitusen isompikin peitto olisi saanut olla, mutta lanka ei olisi riittänyt enää tarpeeksi moneen lisäpalaan, joten tämän kokoinen se nyt sitten on.
Askartelin kortinkin. Tein sen ekopahvista, johon liimasin kuviopaperia, huopakukkia ja pyykkinarulle vaatteita kuivumaan. Kortin sisällä on kuvioleikkurilla ja -saksilla koristeltu paperi onnittelutervehdyksen kirjoittamista varten. Kortti näyttää kuvassa keltaisemmalta kuin oikeasti on.
Mitä äidit kaikkina aikoina
ovat lopulta muuta voineet
kuin kohentaa nukkuvien peitteitä.
(Helena Anhava)
Koska tuohilankaa jäi pieni erä, kudoin vauvalle sukat ja tumput. Näyttää vähän eri parilta, sillä noin pienissä vaatteissa raidat ei osu yhtään kohdilleen.
Tuoreelle äidillekin kudoin sukat. Jotain Novitan pätkävärjättyä tämäkin.
Ja ettei kummipojan varpaat palele, kudoin hänellekin sukat. Lanka lienee Novitan Seitsemää veljestä. Tai Novitan sukkalankaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.