Väinö laittoi puurokattilan tulille. Hän aikoi keittää riisipuuroa, siitä tuli aina niin jouluinen fiilis. Puuroa hämmentäessään hän hyräili ikivanhaa joululaulua:
Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo.

Puuro vaikutti kovin laihalta, joten Väinö kaatoi sen suurempaan kattilaan, lisäsi siihen reilusti riisiryynejä ja jatkoi puuron hämmentämistä.  Jonkin ajan kuluttua puuro alkoi saeta.
- Hyvä tavaton! Puurohan on kohta niin paksua, ettei sitä saa kattilasta irti, totesi Väinö.
Hän kaatoi puuron isompaan kattilaan ja lisäsi siihen reilusti maitoa ja jatkoi puuron hämmentämistä.

Jonkin ajan kuluttua Väinöllä oli suuri kattilallinen makoisaa riisipuuroa. Nyt sitä saa vatsansa täyteen puuroo.