Osallistuin Puikoillanikin blogin haasteeseen, jossa oli tarkoitus pitää ostolakkoa ja kuluttaa olemassa olevia lankavarastoja, keventää mieltä ja lankakoppaa. Haasteen aikana kudoin lahjasukkia, joihin upposi lankoja varastostani 306g ja lahjasukkien lisäksi valmistui miehelleni sukat, joihin kului lankaa 112g. En ole pitänyt tapana punnita valmistuneita neuleita ja olikin mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon lankaa kului paaston aikana. Erityisen iloinen olin viimeisinä valmistuneista sinivalkoisista sukista. Ne syntyi ihan extempore ja sain niihinkin kulumaan jämälankoja jonkin verran. Myös syksyn sävyiset ruskasukat oli kiva saada valmiiksi. Tosin lankakerän löytymisestä en oikeastaan ilahtunut, lähinnä harmittelin, että olen jälleen kerran haksahtanut jossain vaiheessa hankkimaan lankaa ilman suunnitelmaa, mihin sen käyttäisin. No, nyt tuli sekin käytettyä. Uutta lankaa en paaston aikana ostanut, eli sikäli meni hyvin.

Olin varsinaisen lankapaaston lisäksi luvannut itselleni, etten osta myöskään kangasta enkä askartelutarvikkeita. Kankaan osalta päätös piti ja pienen palan kangasta käytinkin, kun ompelin pikkutytölle mekon. Mutta askartelutarvikkeiden osalta meni sen verran pieleen, että ostin nipun korttipohjia ja pari arkkia tarroja. Toisaalta kyllä askartelinkin kortteja tavallista enemmän ja innostuin siitä hommasta pitkästä aikaa. Kaappeja penkoessani totesin kyllä, että kaupoilla on tullut käytyä tarvetta enemmän. Kuvan kortti lähti synttärionnitteluna ja samalla pääsiäistoivotuksena ystävälleni. Kuva on kotoisin vanhasta taidekalenterista, sellaisenkin olin näköjään laittanut talteen joskus aikoja sitten. Mitähän kaikkea kaapeista mahtaa löytyä, jos oikein penkoo, en uskalla edes ajatella.

Kaiken kaikkiaan paasto oli ihan mielenkiintoinen. Herätteli taas kerran miettimään, onko pakko aina ostaa uutta vai kannattaako ensin tutkia, mitä kotoa jo valmiiksi mahtaa löytyä. Näihin kuviin ja tunnelmiin...