Väinö luki lehdestä avantouinnista kertovan artikkelin. Avantouinnin harrastaja rehvasteli, kuinka hyvä olo hänelle aina tuli avantouinnin jälkeen. Nuha, flunssa ja kaikki pikkuvaivatkin oli kuulemma hävinneet sen jälkeen kun kirjoittaja oli aloittanut avannossa käynnin.

- Sitä ihanuutta pitääkin testata, päätti Väinö ja lähti pontevana lämmittämään rantasaunaa.
Pari tuntia myöhemmin Väinö oikoi tyytyväisenä jalkojaan löylyn lämmössä saunan lauteilla. Ainakin saunomisosuus avantouinnista tuntui mukavalta.

Väinö katseli ikkunasta ulos. Talvinen maisema näytti hyytävän kylmältä.  Väinö meni ulos ja paineli kiireesti rantaan. Hän empi hetken ja kastoi sitten ukkovarpaansa jäiseen veteen. Vesi oli kamalan kylmää. Juoksujalkaa Väinö palasi saunan lämpöön.
- Ei se haittaa, vaikka saisinkin joskus pikku nuhan. Turha tässä on itseään hoidella jääkylmällä vedellä, totesi Väinö. Siihen loppui Väinön avantouintiharrastus.

Ei näistä nyt tarvitse puhua, mutta näin meidän kesken sanottuna, Väinö on kyllä melkoinen jänishousu. Mutta eihän kaikkien tarvitse olla rohkeita. Joskus on hyväkin, ettei päätä pahkaa ryntää joka paikkaan.