Innostuin kokeilemaan luudan tekoa. Arvelin, etten saa kiristettyä pantaa tarpeeksi tiukaksi koivunvarvulla ja sidoinkin luutani juuttinarulla, joka sekin sopii mielestäni tyyliin riittävän hyvin.

Luudastani taisi tulla lähinnä porraspielen sisustuselementti, mutta ei haittaa. Siinä se odottaa minua huomenna, kun palaan töistä. Ellei sitten koira ole sitä silpunnut. Tai raahannut metsään. Sellaistakin toisinaan tapahtuu. Voi, sitä pikku veitikkaa.

Kuvasta tuli hiukan harmaa näin iltavalaistuksessa.

IWP_20160313_002%5B1%5D.jpg