Oli jouluaatto. Väinö käveli hiljalleen polkua pitkin kohti tonttulaa. Hän oli menossa sinne joulun viettoon. Väinöllä oli hyvä mieli. Tonttulassa häntä odotti Hilma ja kaikki muutkin hänen ystävänsä ja aina yhtä lämmin tunnelma.

Väinö pysähtyi hetkeksi. Muutama tähti oli jo syttynyt taivaalle. Pehmeä vitivalkoinen lumipeite verhosi maiseman. Väinö kuunteli. Oli aivan hiljaista. Hetki tuntui jotenkin erityiseltä, juhlalliselta. Väinö ei halunnut rikkoa hiljaisuutta. Hän kuiskasi hyvin, hyvin hiljaa:
- Rauhallista joulua kaikille kaikkialla.

Kuulitko sinä sen kuiskauksen?