Virkkasin uusimmalle tulokkaalle helistimen, lahjaksi mummulta. Taivutin pienen putken pätkän lenkiksi, lisäsin putkeen muutaman pienen kiven rapisemaan ja yhdistin päät puisella tulpalla. Päällystin putken virkkaamalla ja lisäsin lenkin päälle virkatun kissan pään. Helistimestä tuli hiukan liian suuri, mutta eiköhön pikkuisen kädet kasva siihen mennessä, kun hän oppii tarttumaan esineisiin. Tämä oli taas sellainen tyhjästä nyhjäisty askartelu.

Kastejuhlan muistoksi askartelin kortinkin, joka yllätti jopa itseni, sillä siitä tuli aivan erilainen kuin olin alun perin suunnitellut. Liimasin ekopahvin päälle värillistä pahvia, sekä tekstikuvioista paperia ja kiiltokuvia. Silkkinauhat sidoin rusetille ja ääriviivatarra toivottaa onnea. Kortin sisälle muokkasin Kaarina Helakisan Pikku Riikan laulu -runon viimeisestä säkeestä tervehdyksen vauvalle ja vanhemmille:

Vauva nukkuu, talo on hiljainen

sykkii kolmisin sydämenne.

"Hänestä kasvaa hyvä ihminen,"

te kuiskaatte toisillenne.

IMG_2171_2.jpg

IMG_2170_2.jpg