Väinö kävi postilaatikolla. Siellä oli hänelle iso joulukortti, mutta mitä kummaa? Kortin allekirjoittajana oli pelkkä sydämen kuva.
- Omituista. En tunne ketään, jonka nimi olisi sydän, ihmetteli Väinö.

Siinä samassa joku koputti oveen. Naapuri tuli käymään. Hän oli leiponut Väinölle pienen joulukakun ja tuli tuomaan sen hänelle.
- Katsos vaan, olet saanut oikein rakkauskirjeen, sanoi naapuri, kun hän näki Väinön saaman joulukortin.

Väinö ei ollut asiasta yhtä varma. Hän ei tiennyt, sisälsikö kortti rakkautta vai oliko se pelkkää pilaa. Mutta naapurin tuomassa kakussa ei ollut epäilyksen häivää, se lämmitti Väinön sydäntä ja hiveli hänen makuhermojaan. Oikein herkullinen kakku.

Mutta kuka mahtoi antaa Väinölle sydämellisen kortin? Se jäi arvoitukseksi.