Kun Väinö heräsi aamulla, hänen vatsansa murisi vihaisena. Se oli jätetty illalla ilman ruokaa. Väinö laittoi itselleen aamupalaa ja alkoi syödä. Mutta mitä ihmettä. Vaikka Väinö söi vatsansa täyteen, ei murina loppunut. Hän alkoi tutkia, mistä ääni oikein tuli. Asia selvisi pian. Lattialla majaili liuta ärhäkän näköisiä villakoiria.

- Hyvä tavaton! Nyt pitää siivota, totesi Väinö.
Hän hätisti luudan avulla villakoirat pihalle.
- Menkää vaikka tuonne naapurin heinälatoon. Siellä saatte mellastaa rauhassa ja yöksi voitte kaivautua heinien sekaan lämmittelemään, Väinö sanoi ja sulki oven.

Väinö vei matot ulos tuulettumaan. Sitten hän pesi, pyyhki ja puunasi. Harjasi, hinkkasi ja kiillotti. Lopuksi hän laittoi matot takaisin paikalleen. Siivottuaan Väinö keitti itselleen siivouskahvit. Kahvia juodessaan hän ihaili kättensä jälkiä. Koti oli nyt tyystin siisti. Se tuoksuikin raikkaalle. Väinö oli oikein tyytyväinen itseensä.