Edellispäivän lumityöt raittiissa ilmassa antoi Väinölle hyvät yöunet. Aamulla hän heräsi virkeänä ja aloitti heti touhukkaana päivän työt. Hän otti esiin soppakattilan, kalan ja juureksia. Hän kuori ja kuutioi. Pieni, pilkkoi ja palasteli. Siivutti, silppusi ja suikaloi.

Kohta tuvassa tuoksui herkullinen kalakeitto. Kun keitto oli valmista, Väinö kauhoi osan siitä termariin. Sitten hän leikkasi limpusta muutaman muhkean siivun, voiteli ne, laittoi väliin juustoa ja salaatinlehden ja kääri leivät paperiin. Tyhjään lasipulloon hän kaatoi kuumaa mehua ja sujautti pullon puhtaaseen villasukkaan, että mehu pysyisi lämpimänä. Termarin, leivät ja mehupullon hän laittoi eväskoriin ja vei eväät naapurin sairastupaan.

Väinö toivotti naapureille pikaista paranemista siinä toivossa, että hyvä ruoka ja huolenpito auttaisi naapureita toipumaan flunssasta. Ja totta tosiaan, se tepsi. Jo samana iltana naapurit alkoivat tervehtyä ja olivat parin päivän kuluttua taas jo ihan entisellään.

Hyvät naapurit on kullan arvoisia. Kuten on myös hyvät ystävät.