Puheli soi. Joulumuori soitti Väinölle.
- Täällä tonttulassa riehuu flunssa kesken joulukiireiden. Sinulla on kyllä joululoma, mutta voisitko vähän auttaa ja kääriä muutaman lahjan pakettiin? pyysi muori.
- Totta kai voin. Teen sen oikein mielelläni, vastasi Väinö.
- Hienoa! Olet Ihana! Pyydän lähettitonttua tuomaan sinulle pakkaustarvikkeet ja säkillisen lahjoja, sanoi muori.
- Selvä homma. Paketit on valmiit iltaan mennessä, lupasi Väinö.

Lähettitontun mentyä, alkoi Väinö tutkia lahjasäkin sisältöä. Siellä oli pelejä ja leluja sekä vino pino erilaisia kirjoja.
- Tämähän on mielenkiintoinen kirja. Ei kai haittaa, jos raotan sitä varovasti ja luen pari sivua, mietti Väinö ja alkoi lukea kirjaa.
Väinö luki kirjan alusta loppuun. Ja sitten hän luki toisenkin kirjan. Ja kolmannen. Väinö uppoutui kirjojen maailmaan niin, ettei huomannut ajan kulua lainkaan. Yöllä kolmen aikaan hän havahtui todellisuuteen.
- Hyvä tavaton! Minä olen lukenut lahjakirjoja tuntitolkulla, vaikka ne piti kääriä pakettiin. Ja nyt on jo aamuyö. Mitä minä nyt teen? Väinö hätäili.
- Rauhoitu hyvä tonttu. Et sinä silmät ristissä pysty lahjoja pakkaamaan. Nyt sinä menet nukkumaan ja aloitat lahjojen pakkaamisen aamulla virkeänä. Onko selvä? Väinö rauhoitteli itseään.

Ja niin Väinö meni nukkumaan. Sillä hetkellä hän ei ollut järin ylpeä itsestään.