Nikkaroin kesälomalla koivun rangoista jakkaran. Se on tosi hutera, eli ei kestä istumista, mutta ei se siihen tarkoitukseen olekaan. Laitan tuolin portin pieleen tilataiteeksi.

Nyt vähän jännittää, jos huonekalutehtaiden rekrytoijat sattuu lukemaan blogiani ja hukun työtarjouksiin. Tuolistahan näkee heti, että minussa on selvästi puusepän ainesta. Ja voin kyllä itteeni sen verran kehuakin, että kyllä minulla saha ja kirves pysyy kädessä. Koskaan en ole niitä varpailleni pudottanut.

Taustalla näkyy kukkapenkki, johon olen laittanut juuttinarusta aidan, ettei koiruus käy istuttamassa luita kukkien sekaan.