Ompelin Marimekon vohvelikankaasta pari käsipyyhettä lahjaksi. Vähän jäi kaiveleen mieltä, kun kankaaseen painetut auringonkukkarivit eivät olleet ihan suorassa. Yritin vähän häivyttää kuvion vinoutta, mutta eipä sitä kovin paljon voinut tehdä tai pyyhkeistä olisi tullut yhdestä päästä aika lailla kapeampia kuin toisesta. Jos kyse olisi ollut jostain halvasta kankaasta, olisin harmituksen niellyt nikottelematta, mutta...

Ja olikohan nämä nyt sitten edes otsikon nimen mukaisia auringonkukkia vai onko ne sittenkin päivänkakkaroita. No, yks hailee.

Appiukko istutti meidän pihaan 90-luvun alussa villiviiniä ja sen juureen kärhön. Kärhö on sinnitellyt kaiket vuodet ja yleensä jonkin verran kukkinutkin. Tänä kesänä se innostui kukkimaan ihan urakalla. Vähän se hukkuu villiviinin sekaan, mutta juuret on niin tiukasti molemmilla kasveilla kietoutuneet yhteen, ettei kärhöä voi siirtääkään. Siinä ne nyt molemmat on muistona edesmenneestä appiukosta. Mukava mies.