Meidän koira täyttää tänään huikeat kymmenen vuotta. Merkkipaalua juhlitaan perhepiirissä, mutta tähän käpälään voi paiskata virtuaalionnittelut:

Kaikenlaista koirankujetta on mahtunut näihin vuosiin. Kun koira oli pieni pentu, se leikki pihassa hiirellä ja yhtäkkiä alkoi vinkua hädissään. Hiiri oli mennyt piiloon pennun rintakarvojen sekaan. Pennulla oli jo pienenä mahtava "ryijy", joka on vain tuuheutunut vuosien saatossa. Kyllä sinne pehkoon aina yksi hiiri on helposti hukkunut. En tiedä, kumpiko sai tuossa piiloleikissä pahemman trauman koira vai hiiri.

Nuorukaisena koira meni uteliaisuuttaan haistelemaan kyykäärmettä ja sai iskun kirsuunsa. Kuono turposi palloksi ja taisi olla hengen lähtö lähellä. Sillä kertaa kyllä hätääntyi isäntäperhe kaikkein eniten. Onneksi apu saatiin ajoissa ja kaikki oli taas hyvin.

Kyy nappasi toisenkin kerran muutaman vuoden kuluttua, mutta tällä kertaa taisi kyy säästellä myrkkyään ja tuikkasi käpälään vain pienen annoksen. Siitä selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja hetken ontumisella.

Koiran mieli on utelias edelleenkin, mutta vauhti onneksi hiukan laantunut nuoruusvuosista. Pojasta on jo kehkeytynyt vanha herra, tai ainakin melkein sellainen. Nyt odotellaan kesää ja uintikelejä.

Mukavaa tiistai-iltaa kaikille! Voitte kilistllä juhlan kunniaksi. Tai nauttia vaikka jauheliha-annoksen.