Ulkona oli kipakka pakkanen. Väinö aikoi pukea paukkupakkastakkinsa päälleen, kun hän huomasi jotain järkyttävää: Molemmissa hihoissa oli kyynärpään kohdalla reikä.
- Hyvä tavaton! Tämä pitää korjata, Väinö totesi.

Hän meni hakemaan piirongin laatikosta parsinneulan ja sopivan väristä villalankaa. Lanka ja neula löytyi ja samalla löytyi laatikosta jotain muutakin. Siellä oli nippu käsin virkattuja kukkasia. Väinön mieleen muistui kesä. Hän oli yhdessä Hilman kanssa ollut eväsretkellä. Eväiden syönnin jälkeen he olivat istuneet puun alla varjossa, Väinö oli lukenut sarjakuvia ja Hilma virkannut kukkasia.
- Sinä saat nämä. Ne tuovat sinulle aina mieleen kesän, keskellä talveakin, oli Hilma sanonut ja antanut Väinölle muutaman kukan.

Ja totta se olikin. Hilman virkkaamista kukista oli Väinölle oitis tullut kesä mieleen. Väinö sai idean. Hän vahvisti villalangalla takissa olevien reikien reunoja. Sitten hän ompeli reikien päälle kukat. Väinö ihaili paikattua pakkastakkiaan. Se oli hieno. Korjaus oli oikein onnistunut. Väinö veti paikatun takin päälleen. Se oli nyt erityisen lämmin. Siinä oli mukana kesän lämpö.