Olen mukana Repolaisen värihaasteessa ja tällä kertaa väri on sininen. Pari päivää sitten julkaisin kuvan sinisistä sukista ja Puikoillanikin sekä Saukkis huomasivat, että sekin kuva olisi sopinut siniseen värihaasteeseen. Ihan totta, sukkakuva olisi ollut hyvä valinta tähän kohtaan, sillä käsityöt on osa elämääni, mutta en hoksannut ajoissa laittaa sitä kuvaa tähän. Laitan nyt sitten kuvia luonnosta ja yllätän itsenikin lisäämällä peräti kaksi kuvaa. En osannut päättää, valitsenko eläin- vai kasvikunnan, joten molemmat saavat edustaa sinistä väriä.

Sinivuokkoja odotan aina keväisin tuomaan väriä kuihtuneeseen luontoon. Odotan niitä vähintään yhtä paljon kuin valkovuokkoja, leskenlehtiä tai rentukoita. Kuvan sinivuokot näyttää miltei lilan sävyisiltä, mutta nimikin se sanoo, ne on sinivuokkoja.

Toinen kuva on sinitiaisesta. Keittiön ikkunasta näkyy mieheni askaroima linnunpönttö. Eilen katselin, kuinka sinitiainen lensi pönttöön nokassaan tukko sammalta. Asuntokaupat on ilmeisesti päätetty ja uutta kotia sisutetaan innolla, lattiaan levitetään sammaleenvihreää mattoa jo kovaa kyytiä.

Otsikko ei viittaa satuun Kultakutrista ja kolmesta karhusta, vaan Novitan lankaan. Asia on kyllä ihan yhtä uskomaton kuin satukin, mutta sillä erotuksella, että se on totta. Nimittäin se, että ostin taas kolme kerää lankaa, joita en olisi tarvinnut. On vaan niin paljon helpompi aloittaa sukan kutominen täydestä kerästä, kun ei tarvitse miettiä, riittääkö lanka kahteen sukkaan, yhdellä sukalla on aika vähän käyttöä. Kun kerran lankaa sattui olemaan, niin tein sitten sini-harmaat sukat. Vähän on käsitöiden kanssa huono tilanne, kun aika kuluu mottimettässä ja pihan siivouksessa, mutta vähin erin edistyy nämäkin hommat.

Hyvää viikonloppua!

Repolainen haastoi mukaan värihaasteeseen. Nyt on vuorossa keltainen väri ja kuva siitä, kuinka väri kuvastuu minun elämääni. Kuvaksi valitsin rentukan. Se on niin syvän keltainen kuin suinkin olla voi, kun se loistaa keväisin ojien pientareella, kukkii pystypäin pöyhkeänä ehkä vähän röyhkeänäkin. Tuntuu, että rentukka jää jotenkin kevään vuokkojen varjoon ja vähän myös leskenlehden, jota keväisin innolla odotetaan kukkimaan teiden varsille.

Rentukan nähdessäni alkaa päässäni usein soida laulu Rentukkaojan Aatusta, jonka sanat menee jotenkin näin: Tämäkö on koti ihmisen, maja matala lämpöä vailla, maali rapissut ikkunan puitteiden, ihmismielen unelmain lailla. Vähän haikea laulu näin iloiseen väriin, mutta liittyy rentukoihin ja ehkä vähän melankoliseen mielenlaatuunikin. En yleensä revittele isosti, joten laitan vain yhden kuvan.

Sain Repolaiselta vaihtarina kivoja servettejä ja nyt tein osasta muutaman kortin. Kissakortit lähtee kohta jo eteenpäin ja tulppaanin kuvat odottaa saajaansa korttilaatikossani. Servetit silittelin elmu-kelmun kanssa kartongille ja liimasin korttipohjaan. Lisänä on vähän tarroja ym. Sama kissan kuva näyttää aika erilaiselta erivärisellä pohjalla.

Joskus vuosia sitten askartelin tontun, joka näytti enemmän noidalta kuin tontulta. Tontturaasu piileskeli vuosikaudet joulukoristelaatikossa eikä tullut edes jouluna ihmisten ilmoille. Voiko tonttu olla noita, jos se siltä näyttää? Olin tehnyt tontulle hameen, takin ja lakin askarteluhuovasta. Riivin ne nyt pois ja ompelin tontulle uudet vaatteet ja annoin sille käteen luudan. Nyt se liihottelee luudallaan onnellisena katon rajassa ja virpoo varpoo kaikki mahdolliset ja mahdottomat ihmiset tuoreiksi ja terveiksi. Ehkä jo tunnetkin tuoreuden luissasi ja ytimissäsi?

Hyvää pääsiäisen aikaa!